Perustelut
Keski-Uudenmaan hyvinvointialue hakee valtiovarainministeriöltä lisärahoitusta turvatakseen alueensa väestölle perustuslain mukaiset, rahoituksen riittämättömyyden vuoksi vaarantumisuhan alla olevat sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastuspalvelut.
Hyvinvointialueella on nykyisen hyvinvointialueiden rahoituslain 26 §:n mukaisesti ensisijaisena keinona rahoituksen riittämättömyyden vaarantaessa perustuslaissa ja laissa edellytetyt palvelut hakea hyvinvointialueiden rahoituslain 11 §:n mukaista lisärahoitusta.
Hakemuksessa esitetään perustelut lisärahoituksen tarpeelle ja kohdentamiselle. Kertaluonteisen lisärahoituksen avulla Keski-Uudenmaan hyvinvointialue kykenee vastaamaan nopeasti kasvaneeseen hoito- ja palvelutarpeeseen ikääntyneiden palveluissa, purkamaan syntynyttä hoitovelkaa suun terveydenhuollossa sekä vastaamaan Uudenmaan alueiden yhteisen erikoissairaanhoidon aiheuttamista maksuvelvoitteista.
Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen taloudellinen tilanne on heikko. Hyvinvointialueen kumulatiivinen alijäämä oli vuoden 2024 tilinpäätöksen mukaisesti 133,1 Me. Vuoden 2025 talousarvio laadittiin 0-tulokseen, mutta tilikauden tulos on painumassa tämänhetkisen arvion mukaan 18,1 Me alijäämäiseksi, mikä kasvattaa kumulatiivisen alijäämän 151,3 Me:oon. Vuoden 2025 talousarvion ylitys johtuu ikääntyneiden asumispalvelujen kasvaneesta tarpeesta sekä erikoissairaanhoidon lisämäärärahatarpeesta.
Hyvinvointialueen tuottavuus- ja taloudellisuusohjelma päivitettiin huhtikuussa ja se sisälsi 66 Me säästötoimenpiteet vuosille 2025–2027. Tuottavuusohjelman päivityksen yhteydessä tehdyssä taloussuunnitelmassa arvioitiin, että alijäämät saadaan katettua vuoden 2028 loppuun mennessä. Huhtikuun lopussa julkaistujen uusien rahoituslaskelmien sekä alustavien erikoissairaanhoidon kehysneuvottelujen jälkeen tilanne muuttui siten, että vuonna 2028 olisi tarvittu uusia tuottavuustoimenpiteitä 18,5 Me, jotta alijäämien kattaminen 2028 loppuun mennessä olisi mahdollista. Painelaskelman mukaan vuoden 2029 valtionrahoituksen kasvu riittää kattamaan vuonna 2028 olevan kumulatiivisen alijäämän ilman mittavia uusia vuodelle 2028 kohdentuvia toimenpiteitä. Muuttuneen tilanteen vuoksi aluevaltuusto päätti, että on perusteltua pidentää alijäämien kattamisaikataulua vuoden 2029 loppuun.
Alijäämät tulee lain mukaan kattaa vuoden 2026 loppuun mennessä. Mikäli vuoden 2025 tilinpäätösennusteen mukainen kumulatiivinen alijäämä, 151,3 Me, katettaisiin vuonna 2026, se tarkoittaisi toimintakatteen n. -17,5 %:n muutosta suhteessa vuoden 2025 tilinpäätösennusteeseen ja vuoden 2026 taloussuunnitelmaan jo sisällytettyjen toimenpiteiden lisäksi n. 146,1 Me:n edestä lisätoimenpiteitä. Koska tuottavuustoimet kohdentuvat yksinomaan omaan palvelutuotantoon, olisi oman palvelutuotannon toimintakatteen muutos lähes -30 %. Tällainen sopeuttaminen on kaikilla mittareilla mitattuna epärealistista eikä hyvinvointialue voisi järjestää alueensa asukkaille perustuslaissa tarkoitettuja lakisääteisiä sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluja.
Tilinpäätösennusteen mukaan oman palvelutuotannon kasvu vuonna 2025 on 0,2 % ja erikoissairaanhoidon 3,4 % verrattuna vuoden 2024 tilinpäätökseen ja hyvinvointialuetasolla toimintakatteen kasvu on 1,4 %.
Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen asukaskohtainen rahoitus vuodelle 2025 on 24.6.2025 julkaistujen rahoituslaskelmien mukaisesti Suomen toiseksi alhaisin, sen ollessa 4.187 eur/asukas. Vuoden 2025 rahoitus sisältää siirtymätasausta 14,8 Me.
THL:n syksyn 2025 asiantuntija-arvion mukaan kertyneet alijäämät osoittavat, ettei rahoitus toiminnan ensimmäisinä vuosina ole riittänyt nykymuodossa järjestettyihin palveluihin. Asukaskohtaiset alijäämät ovat kasvaneet maan suurimpien joukkoon. Alueella ei ole edellytyksiä kattaa alijäämiä vuoden 2026 loppuun mennessä. Väestörakenteen muutos lisää palvelutarvetta pidemmällä aikavälillä väestönkasvun ohella. Alueen taloudellinen tilanne näyttää siis hyvin haastavalta peilaten merkittävään sopeuttamistarpeeseen, heikkoon maksuvalmiuteen sekä jälkikäteistarkastuksen riittämättömyyteen suhteessa toteutuneisiin alijäämiin. Alueen kyky järjestää väestön palvelutarpeita vastaavia lakisääteisiä palveluja heikkenee varsin nopeasti, ellei palvelujen uudistamista kyetä vauhdittamaan. Lisäksi THL:n asiantuntija-arviossa todetaan, että alueen maksuvalmius on erittäin heikko ja alue on joutunut turvautumaan lyhytaikaiseen lainanottoon kasvattaen korkomenoja.